perjantai 10. maaliskuuta 2017

ARVIO: PERNIÖN PONITALLI VIK2

Laukaten kohti maaseudun rauhaa

Perniön ponitalli on yksi eteläisen Salon ratsastuskouluista. Sen on perustettu jo noin 30 vuotta sitten. Tallin hevosmäärä on näiden vuosien aikana miltein kymmenkertaistunut. Alussa tallilla oli vain 3 ponia, mutta nyt hevosia ja poneja on yhteensä jo 25. Enimmillään niitä on ollut melkein 30.  Tallin asukit ovat kaikki erilaisia, joten jokainen ratsastaja, kokenut tai ei, löytää itselleen epäilemättä sopivan ratsun. Tallilla on hevosten lisäksi muitakin eläimiä. Kaksi kissaa huolehtivat hiirien karkotuksesta, kun taas kaksi koiraa susien lotolla pitämisestä.
Ponitalli on erikoistunut ratsastusleireihin, mutta tunteja pidetään niiden ohella. Kesällä pidetään kymmenen leiriä, joista kukin kestää viikon. Keväisin ja syksyisin pidetään viikonloppuleirejä vuorotellen valmennusviikonloppujen kanssa. Leiriläisille majoitustiloja on sekä päärakennuksessa että pienissä ja yhdessä suuremmassakin mökissä.
Perniön ponitallin ympäristö on mitä kauneinta. Löytyy peltoa, metsää, järveä ja vaikka mitä ikinä voikaan toivoa. Tunneilla tehdään maastoretkiä ympärivuoden. Maastojen lisäksi tallilla on suuri maneesi, kenttä ja pihapiirissä muutama maastoestekin.
Tallin nykyinen omistaja ja ratsastuksenopettaja Satu Aittamäki on opettanut tallilla vamistuttuaan Ypäjältä 1997. Hän osti tallin siskoltaan Katariina Kiviluomalta vuonna 2014. Aittamäki on varmasti tuntilaisten ehdoton suosikkiopettaja kannustavuutensa, taitonsa ja avuliaisuutensa ansiosta. Aittamäki ottaa kaiken tasoiset ratsastajat tunneilla huomioon, pienimmät ja pelokkaimmat ratsastajat, ja hieman isommatkin, saavat hevosen viereen kävelemään taluttajan, joka tuo toivottua turvaa ratsastukseen. Tuntien laadusta ei voi todellakaan valittaa.
Suurin tuleva muutos on tallin tulevaisuudessa siirtyminen aurinkovoimaan. Hieno edistysaskel, sillä fossiiliset menetelmät ovat kokoajan jäämässä enemmän ja enemmän pois. Aittamäen haaveena on myös pitkään ollut leiriläisiä ajatellen kahluulampi tallin läheisyyteen. Suunnittelu on jo hyvässä vaiheessa, mutta enää on hinnasta kiinni, milloin toteutus alkaa.
Keskustelupalstoilla tallista on kirjoitettu yllättävän paljon pahaa, liittyen siisteyteen ja hevosten oloihin. Näistä väittämistä mikään ei pidä, ainakaan enää paikkaansa. Osa palstojen viesteistä on tosin kirjoitettu jo kymmenenkin vuotta sitten, jolloin isoa tallia ei vielä edes ollut. Nyt kuitenkin hevosilla on tilavat karsinat ja juuri vähän aikaa sitten uusitut automaattisen juomakipot. Hevosista näkee, että ne nauttivat asumisesta juuri siellä missä nyt ovat. Tallin hevoset ovat ja ovat olleet hyvin pitkäikäisiä. Oma ikuinen lempihevoseni, Sidi, eli yli 30-vuotiaaksi ja tällä hetkellä tallin vanhin poni on jo 34-vuotias yksisilmäinen tamma Pärre. Pärre on jo eläköitynyt, mutta energiaa ja elämäniloa ei siltäkään näytä puuttuvan.
Ainoana huonona puolena, joka on samalla myös hyvä puoli, voidaan pitää tallin etäisyyttä muualta sekä syrjäisyyttä. Juurikin tallin hyvät maastot johtuvat osittain syrjäisyydestä. Vaikea kulkuisuus voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia jollekkin, joka haluaa esimerkiksi pästä leirille. Tallille vievät tiet ovat pääosin hyvässä kunnossa pieniä kuoppia lukuun ottamatta.
Suosittelen tallia kaikille, jotka pitävät ratsastuksen lisäksi myös heppojen halimisesta ja samanhenkisten ihmisten kanssa juttelusta. Talli on itselleni aina ollut sellainen paikka jossa saa rauhoittua ja unohtaa kaikki huolet. Ikinä Perrassa ollessani en ole ajatellut esimerkiksi koulusta aiheutuvia huolia tai stressiä.

-Liinu Nieminen

(Tämä juttu julkaistu myös Morossa --> linkki )




KUVAREPORTAASI VIK2

Uskolliset fanit odottivat kylmissään tuntikausia 

Lämpötila on hädin tuskin plussalla. Pakkahuoneen oven edustalle on kerääntynyt täriseviä nuoria, jotka jo malttamattomina haluaisivat päästä sisään. Teinien suurin idoli Mikael Gabriel on saapunut kaupunkiin. 

Hampaiden kalinan keskeltä voi erottaa pieniä naurun remahduksia, mutta myös vuolaita valituksia kylmyydestä ja nälästä. Suurin osa jonottajista on noin viidentoista vuoden ikäisiä, ja ovat jättäneet koulupäivän väliin keikan vuoksi. Kylmissään olevat fanit jonottavat 2-7 hengen porukoissa vilttien alle kääriytyneinä 

Ovien aukeamiseen on aikaa vielä muutama tunti ja porukkaa valuu yhä enemmän paikalle. Uusilla tulokkailla ei ole niin paljoa lämmikkeitä mukana kuin aamusta asti odottaneilla. Tavallisin varuste, joka useimmalla nuorella on mukana on toppatakki, mutta paljain nilkoin kävelijöitäkin näkee. 

Valo hiipuu ikkunoista, taivas täyttyy pisaroista...”, alkaa vaimeana kuulua ovien toiselta puolelta. Välittömästi suurin osa nuorista alkaa hyräillä mukana. Tulee tunne, että he kaikki ovat ystäviä keskenään, vaikka eivät tunnekaan toisiaan. 
Image
Nokialaiset (vas.) Senni Koskinen, Salla Hietala, Anette Heikkilä, Jemina Ahtola ja Noora Koski ovat jonottaneet aamu yhdeksästä asti ja olivat ensimmäisinä faneina paikalla. Aina keikoille mennessään he tapaavat jonottaa kauan. 
Image
15-vuotiaat tamperelaiset Iida Oksanen ja Julia Tuomivaara ovat fanittaneet Mikael Gabrielia jo 3-4 vuotta. Tänään on heille jännittävä päivä, koska he näkevät tämän ensimmäistä kertaa. 
Image
12 ja 18-vuotiaat sisarukset Anni ja Oona Nieminen saapuivat paikalle neljänsinä, he ovat varustautuneet peitolla, mutta ovat silti todella kylmissään.  
Image
Sisarukset olivat askarrelleet idolilleen taulun.